AJANKULUA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
835
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 17.4.2024 14:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
On vielä aikaa.
Missä sinä viivyt?
Toimettomana minä olen päästänyt
ilmat pihalle tästä talvesta.
Päivästä päivään jähmeää aikaa
kaavin kokoon hämärässä tuvassa
ja kasaan pirtin pöydälle,

sekä aikani kuluksi olen pyytänyt
kylmältä suojaan pyrkiviä
harmaita eläimiä,
kuura kintereillä kokenut
satimet päivittäin
ja hallavin turkiksin seinät vuorannut.

Talvipäivän seisauksesta
oikaisen penkille pitkäkseni,
ja pyörittelen peukaloita.
Pakkanen ei minua nujerra.
Minä en anna tilaa
uusille kukinnoille.

Vaan taimina ne jo ovat
sydämeni eteisessä.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Odottavan aika tuntuu joskus pitkältä. Toivoa kuitenkin on koska taimet ovat jo sydämesi eteisessä.
Hieno runo. 
Koskettavaa, taimista täytyy pitää hyvää huolta.

Sivut