MUNA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
926
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.5.2025 10:10

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


Otan yhden munan kennosta.
Pitelen sitä vielä kourassani,
kun lattia alkaa keinua,
ja talo huojuu, mutta
pysyy sortumatta pystyssä.


Kaukaa kuuluu voimistuvaa jyrinää.
Äkkiä pimenee
ja samassa katuvalot sammuvat.
Sähköt ovat poikki kaikkialla.


Olin puristanut munaa niin lujaa,
että sen kuori on murskaantunut
ja valkuainen ja keltuainen valuvat
sormieni välistä lattialle.



Joku juoksee ulkona,
otsalampun valaistessa
pimeää katua
hän karjuen huutaa:

”Se on täytetty!

Kuningas on mestattu
ja hänen vaatteensa
on jo myyty
eniten tarjonneelle.”

Sähkökatkos on ohi.
Valoja sytty ikkunoihin
ja kadulle.


On täysin hiljaista.
Ketään ei liiku ulkona.
On pelottavan rauhallista nyt.


Mietin,
että jotain järisyttävää on tapahtunut,
kun samalla siivoan lattialta
kananmunan jäänteet.


Maailma ei ole enää
entisensä.
Kuningas on kuollut.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin otteessaan pitävää, kouriin tuntuvaa kerrontaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot