LES PRÈLUDES

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.4.2024 16:24

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 
(Franz Lisztille)

Elämä, alkusoitto draamaan,
joka alkaa kun kuoleman esirippu aukeaa.

Näyttämö on alussa tyhjä, vain pimeys lepää syvyyden päällä.
Sitten jostain väliverhon takaa tulee kaksi sarkavaatteisiin puettua,
vakavina etäisyyteen katsovaa poikaa, ja heidän välissään paareilla
roikkuu haavoittunut enkeli.

Toinen enkeli ilmestyy näyttämölle,
kainalosauvojen varassa laahustaa yli näyttämön.

Kolmas, sokea enkeli, kompastelee
ja hapuillen tunnustelee kepillään suuntaa.

Äkkiä konetuliaseen rätinä jähmettää kaikki paikoilleen.

Seuraa syvä hiljaisuus.

Tuulikone puhaltaa syksyn lehtiä näyttämön yli katsomoon.
Lehdet viiltävät haavoja yleisön kasvoihin.

He eivät väistä eivätkä pakene, valittavat vain hiljaa,
kyyneleet sekoittuvat kasvojen vereen,
esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät salissa.

EXIT loistaa vihreää.
Huomenna esitys uusitaan.
Vain näyttämömiehitys ja yleisö vaihtuvat.
 
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Nyt taisi yksi lehti upota sydämeeni asti, se tuntee kipua sanojesi synnyttämän näytelmän tunnelmasta. Tosin ethän sinä tätä toistuvaa esitystä ole luonut, kuvailit vain niin viiltävän todellisena että minunkin omatuntoni otti osuman. KIITOS, meidän tulisi katsomonkin puolella herätä ja osallistua uuden näytelmän, ei vaan todellisuuden luomiseen rakkaudella, sydämellä ja myötätunnolla. 
Koskettavaa, koko ihmiselämä on kuin suurta musiikkinäytelmää.

Sivut