TALVI-ILLAN HUMU, YÖ JA AAMU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.5.2025 17:12

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Sokea pyry veivaa tuuliposetiivia.
Kun humisee,
tanssin ammattilaiset lankeavat loveen,
kuuset ja männyt pyörähtelevät.
Harmaa orava huojuu latvassa,
kikatellen keinuu.

Yöllä jokin pikkuinen, pakkasenkestävä eläin
piipertää yli lammen jään.
Tanssilattia tyhjä aamulla
kolmas helmikuuta.
Jäljet näkyvät
muutaman pakkaspäivän.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hupsuttelevaa runoasi lukee
naurahdellen ja ihmetellen...
miten osaatkin kertoa vertauksilla
luonnon elämää. Jää hymy kasvoilleni,
kun tätä kiitosta kirjoitan ja pisteen
naputan ;)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot