![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Seisoskelen muiden turistien joukossa vanhan kaupungin sydämessä. Hämärtyy niin hitaasti, ettei sitä huomaa, kunnes katulyhdyt syttyvät ja pian joihinkin hiljaisten talojen ikkunoihin syttyvät himmeät valot.
Katson erästä ikkunaa, jossa verhot ovat vielä syrjässä. Näkyy kirjahylly. Joku ojentaa käden, ottaa kirjan, laittaa heti takaisin ja valikoi sitten toisen. En näe kirjan ottajaa, näen vain tuon hauraankauniin käden ja minua alkaa hieman hävettää tämä tirkistely, tuohon ikkunaan tuijottaminen. Kuitenkin jään kuin lumottuna siihen. Pian valo sammuu ja ikkunaan ilmestyy vanha nainen, ryppyinen ja kaunis. Luulen, että hän on se, joka otti kirjan hyllystä ja pitelee sitä edelleenkin kädessään rintaansa vasten, vaikka en sitä näe.
Sitten hän sulkee verhot ja valo syttyy uudelleen verhojen takana.
Siitä on jo kymmeniä vuosia, mutta yhä rakastan.
Katson erästä ikkunaa, jossa verhot ovat vielä syrjässä. Näkyy kirjahylly. Joku ojentaa käden, ottaa kirjan, laittaa heti takaisin ja valikoi sitten toisen. En näe kirjan ottajaa, näen vain tuon hauraankauniin käden ja minua alkaa hieman hävettää tämä tirkistely, tuohon ikkunaan tuijottaminen. Kuitenkin jään kuin lumottuna siihen. Pian valo sammuu ja ikkunaan ilmestyy vanha nainen, ryppyinen ja kaunis. Luulen, että hän on se, joka otti kirjan hyllystä ja pitelee sitä edelleenkin kädessään rintaansa vasten, vaikka en sitä näe.
Sitten hän sulkee verhot ja valo syttyy uudelleen verhojen takana.
Siitä on jo kymmeniä vuosia, mutta yhä rakastan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elävästi palautat muiston mieleesi, jokin näkemässäsi on mielen herkistänyt
Sivut