GAMLA STAN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
964
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 7.11.2025 20:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Seisoskelen muiden turistien joukossa vanhan kaupungin sydämessä. Hämärtyy niin hitaasti, ettei sitä huomaa, kunnes katulyhdyt syttyvät ja pian joihinkin hiljaisten talojen ikkunoihin syttyvät himmeät valot.

Katson erästä ikkunaa, jossa verhot ovat vielä syrjässä. Näkyy kirjahylly. Joku ojentaa käden, ottaa kirjan, laittaa heti takaisin ja valikoi sitten toisen. En näe kirjan ottajaa, näen vain tuon hauraankauniin käden ja minua alkaa hieman hävettää tämä tirkistely, tuohon ikkunaan tuijottaminen. Kuitenkin jään kuin lumottuna siihen. Pian valo sammuu ja ikkunaan ilmestyy vanha nainen, ryppyinen ja kaunis. Luulen, että hän on se, joka otti kirjan hyllystä ja pitelee sitä edelleenkin kädessään rintaansa vasten, vaikka en sitä näe.
Sitten hän sulkee verhot ja valo syttyy uudelleen verhojen takana.

Siitä on jo kymmeniä vuosia, mutta yhä rakastan.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

vanhassa kaupungissa voi mieli lennähtää mihin tahansa ajan kerrostumaan -
elävästi palautat muiston mieleesi, jokin näkemässäsi on mielen herkistänyt
Kaunis tuokiokuva, kiitos!
Ihanaa muistelua, rakkaus on ihmeellistä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot