SITTEN KUN MAAILMASTA TULEE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
953
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 12.8.2025 20:52

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




Sitten kun maailmasta tulee
muinainen muistomerkki,
päätön torso,
tutkimuskohde,


ja kun mietitään,
kuinka se pieteetillä restauroidaan,


pistetäänkö uutta maalia pintaan,
paikataanko kaikki murtumat,
veistetään uusi pää,
valetaan uudet kädet
ja onko sille kaiken kaikkiaan
enää mitään käyttöä


miten kukaan voi enää silloin muistaa
millä tavoin kaikki oli
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin, menneitä ei pidä unohtaa, koskaan.

Kun katsoo historiaa avoimin silmin voi nähdä ihmisen rajoilla. Mitä kauemmin on elänyt mitä selvimmin pienentyy kuva ihmisestä, ei ole mitään rajoja muuta kuin kuolema. Sekin on voitettu jonain päivänä, josse sitten… tuli kylmäolo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot