PATEETTINEN SINFONIA - REQUIEM

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.4.2024 20:16

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Mikään ei kuulosta
sen syksymmältä kuin laulujoutsenet,
jotka kokoontuvat järvelle ennen muuttoa ,
ja kun ne siivillään vimmatusti
vettä lyöden ojentavat kaulojaan,
kaartavat ja nousevat:
vasket törähtävät, rantakallio kaikuu
kuin tyhjä kirkko.

Tummat pilvet nostavat hämärän,
räntähiutaleet leijuvat,
Tšaikovskin Pateettinen sinfonia,
finaali päättyy alistuen
valtavan syksyn painon alla.

Järven takana
syttyvät valot ikkunoihin.

Koiran räksytys
palauttaa takaisin maailmaan.
Vaihdan levyä,
Mozartin Requiem d-molli,
KV 626: tuba mirum.

Säädetyssä järjestyksessä saapuvat
rakkaus, luopuminen

     ja

        -  kuolema.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kuolema lopulta tulee vääjäämättä. Mutta eletään hyvillä mielin ennen sitä.

Sivut