![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Sain korvapuustin.
Kuumotusta poskellani on kestänyt
yli viisikymmentä vuotta.
Et sinä minua halunnut,
olin vain korvike
katkeralle menetyksellesi.
Sinä,
joka olit kaikkien unelmien täyttymys,
koko kaupungin halutuin ja kaunein
tyttö, älykäs ja itsevarma,
mutta juuri sinä iltana
olit tullut petetyksi.
Poikaystäväsi oli sinä iltana
pettänyt ja hylännyt sinut.
Eihän sinulle olisi voinut koskaan niin käydä!
Miten se saattoi olla mahdollista?
Kaikki pojathan olisivat ottaneet sinut
milloin vain.
Olit märkä uni,
jumalaisen kaunis nainen.
Minä lähdin sinun mukaasi
saattaakseni sinut kotiisi,
ettei sinun olii tarvinnut kulkea yksin
läpi yövalaistun kaupungin.
Tiesit, että kaikkien katseet
seurasivat aina sinua
missä kuljitkin.
Kulkea yksin yössä,
se olisi ollut sinulle lähes noloa.
Et ollut siihen tottunut.
Olit silminnähden vihainen ja harmistunut.
Vilkaisin sinua varovasti
ja näin valuneet silmämaskit poskillasi.
Olisin tahtonut ottaa olkapäistäsi kiinni
ja puristaa sinut rintaani vasten.
En kuitenkaan sitä tehnyt, sillä pelkäsin
että torjut sen.
Yllätyksekseni sinä sen teit
- nostit kätesi olkapäälleni
ja vedit minua lähellesi.
Mutta miten minä siihen silloin reagoin,
en voi vieläkään sitä ymmärtää!
Nostin sitä sen enempää selittämättä
kätesi hellästi pois olkapäältäni.
Olin täysin hämmentynyt tilanteesta.
Oli selvää, että tilaisuuteni oli silloin mennyt.
Ei kukaan toinen poika olisi toiminut niin.
Se oli sinullekin yllätys,
että tulit uudelleen torjutuksi
saman yön kuluessa.
Silloin tuli läjähtävä isku kämmenelläsi poskelleni.
Otin sen kuitenkin tyynesti vastaan,
vaikka se kirveli.
Olisit voinut lyödä myös toiselle poskelle,
mutta uutta iskua ei tullut.
Katsoin, kun avasit kotiovesi
ja suljit sen ylpeästi pystypäin
taaksesi katsomatta.
Sekavin ajatuksin minä seisoin hetken paikoillani
ja katselin kun yhteen ikkunaan syttyivat valot
ja pian ne sammuivat.
Näin kyllä, että raotit vähän verhoa
ja vilkaisit ulos ja siirsit verhon kiinni.
Myöhemmin näit minut kahvilassa,
ja tulit pöytääni pyytämään anteeksi tekoasi.
Sanoin vain, mitäs tuosta.
En minä sitä pahalla muistele.
Mietin kyllä silloin,
oliko tapaus minulle voitto
vai tappio.
Nyt uskon,
että se oli minulle
- voitto.
Kuumotusta poskellani on kestänyt
yli viisikymmentä vuotta.
Et sinä minua halunnut,
olin vain korvike
katkeralle menetyksellesi.
Sinä,
joka olit kaikkien unelmien täyttymys,
koko kaupungin halutuin ja kaunein
tyttö, älykäs ja itsevarma,
mutta juuri sinä iltana
olit tullut petetyksi.
Poikaystäväsi oli sinä iltana
pettänyt ja hylännyt sinut.
Eihän sinulle olisi voinut koskaan niin käydä!
Miten se saattoi olla mahdollista?
Kaikki pojathan olisivat ottaneet sinut
milloin vain.
Olit märkä uni,
jumalaisen kaunis nainen.
Minä lähdin sinun mukaasi
saattaakseni sinut kotiisi,
ettei sinun olii tarvinnut kulkea yksin
läpi yövalaistun kaupungin.
Tiesit, että kaikkien katseet
seurasivat aina sinua
missä kuljitkin.
Kulkea yksin yössä,
se olisi ollut sinulle lähes noloa.
Et ollut siihen tottunut.
Olit silminnähden vihainen ja harmistunut.
Vilkaisin sinua varovasti
ja näin valuneet silmämaskit poskillasi.
Olisin tahtonut ottaa olkapäistäsi kiinni
ja puristaa sinut rintaani vasten.
En kuitenkaan sitä tehnyt, sillä pelkäsin
että torjut sen.
Yllätyksekseni sinä sen teit
- nostit kätesi olkapäälleni
ja vedit minua lähellesi.
Mutta miten minä siihen silloin reagoin,
en voi vieläkään sitä ymmärtää!
Nostin sitä sen enempää selittämättä
kätesi hellästi pois olkapäältäni.
Olin täysin hämmentynyt tilanteesta.
Oli selvää, että tilaisuuteni oli silloin mennyt.
Ei kukaan toinen poika olisi toiminut niin.
Se oli sinullekin yllätys,
että tulit uudelleen torjutuksi
saman yön kuluessa.
Silloin tuli läjähtävä isku kämmenelläsi poskelleni.
Otin sen kuitenkin tyynesti vastaan,
vaikka se kirveli.
Olisit voinut lyödä myös toiselle poskelle,
mutta uutta iskua ei tullut.
Katsoin, kun avasit kotiovesi
ja suljit sen ylpeästi pystypäin
taaksesi katsomatta.
Sekavin ajatuksin minä seisoin hetken paikoillani
ja katselin kun yhteen ikkunaan syttyivat valot
ja pian ne sammuivat.
Näin kyllä, että raotit vähän verhoa
ja vilkaisit ulos ja siirsit verhon kiinni.
Myöhemmin näit minut kahvilassa,
ja tulit pöytääni pyytämään anteeksi tekoasi.
Sanoin vain, mitäs tuosta.
En minä sitä pahalla muistele.
Mietin kyllä silloin,
oliko tapaus minulle voitto
vai tappio.
Nyt uskon,
että se oli minulle
- voitto.
Selite:
Nojaan ensisijaisesti runoissani fiktioon. Liittymäkohtia runoissani toki omaan elämääni on, mutta ne on usein miten peitellysti kiedottu mielikuvituksen vaippaan, hämärretty fiktioon. Tämä tarinani on kuitenkin minulle tapahtunut joskus 60-luvun alkupuolella. Se siis pohjautuu tositapahtumiin, nuoruusmuistoihini kotikaupungissani Savonlinnassa!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut