Sisuksiain kalvaa
On paha olla, oksettaa
Mustaa kaikkialla
Vihellys niin kaukaa
Valonpilkahdus
Kaunis huominen
Sitä kaipaan
Niitä
... Perkeleitä
Pääni hajoaa
Hulluus koskettelee
Rauha, missä olet?
Etkö voisi olla hiljaa?
Kauan kuunnellut olen sua
Ei tätä voi jaksaa
Raskas taakka
Taakseni voisin jättää
Tämän kaiken paskan
Selite:
Kuvaelma jakopersoonallisesta mielestä..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jokseenkin niin tuttua joskus..lienekkö minun pään sisältä ottannakki:D
Hyvin olet ahdistuksen kuvannut..hieno ja puhutteleva on runosi!
Rankkaa päänsisäistä sekavuutta!
hieno ja koskettavakin runo