Nimetön

Vaivun uneen, uneni alkaa.
Kävelen pitkin puista siltaa.
Sinä tulet vastaan, otan kädestäsi kiinni.
Nyt kävelemme yhdessä untamme pitkin.
Emme tahdo herätä, vaan jatkaa tätä kaunista unta.
Jäämme niitylle, ympärillämme kukkii koko luomakunta.
Rakastan sinua, kuin Romeo Juliaa ja sinä minua, kuin Julia Romeota.
Makaamme vain niityllä, nousta tahdo emme.
Miksi meidän pitäisi?
Koska niin suuri on rakkautemme!
Voimme jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi.
Me emme muuta tarvi.
Se riittää, että sinä rakastat minua ja minä sinua.
Tarvitsemme vain toisiamme.
Ja toisemme meillä on.
Se on kaikki mitä toivoimme, eli rakkaus!