kjbh

Mä en tiedä mitä mä sanoisin,
mä en tiedä miten päin olisin,
kaikki mitä mä teen pitää yllä kulissia,
hymy ja nauru on yhtä lavastusta,
puolet teidän jutuista menee ohi,
ja ainoo puheenaihe mistä osaan puhua,
on hänen tunnevamma

Ne sanoo et se menee viikossa ohi,
se tunne, joka ei hellitä vaan pahenee,
sitä kutsutaan ikäväks ja epätoivoks,
ja se vetää joka aamu sanattomaks,
ja joka ilta toivottomaks, säälittävää,
miten yks ihminen voi tän saada aikaan,
mun piti olla se kylmä ämmä,
se tunnoton, se joka juoksee karkuun,
eikä se joka pyytää jäämään

Mä haluan soittaa sulle,
mä haluan puhua sulle,
mä haluan koskettaa sua,
silittää poskea, olla vaan,
ilman sitoutumista, ilman päätöksiä,
sun kanssa oli vaan niin helppo olla

Pelkään pysäkille kävelyä,
pelkään roskisten vientiä,
suhun voin aina törmätä,
missä vaan ja koska vaan,
ja kun se tapahtuu niin mä pakahdun,
joko ilosta tai vitunmoisesta surusta,
ja moikataan kun tavataan,
niin me luvattiin, mut mitä jos mä en pysty,
mitä jos mä repeän palasiksi, kappaleiksi,
ja mitä jos sulla on jo toinen,
jota sä suutelet ja halailet,
ja mä vaan seuraan vierestä,
mä tunnen sen tuskan jo valmiina mun sydämessä