Ajattelen vieläkin niitä hetkiä kanssasi, jolloin tuntui kuin aika pysähtyi. Jos tuuli, se tyyntyi. Jos satoi, sade lakkasi.
Nuo ihanat hetket kanssasi olivat, kuin kesän poutapäiviä, jotka tulivat aina yhtä ihanasti lämmittäen, mutta myös poistuivat liian nopeasti.
Ne hetket nostavat myös ikävän kyyneleet silmiini. Monta kertaa olen silmäni noista kyyneleistä pyyhkinyt, mutta ikävä ei lähde.
Ne kerrat värittävät vain kuvan mieleeni, jossa silmäsi ovat siniset, huulesi ovat punaiset ja kauniita ilmeikkäitä kasvojasi reunustaa pitkät mustat hiukset ja sillä ajatuksella on sinun nimesi.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
