Et tiedäkään
kuinka usein,
kaikesta huolimatta,
olen hetken hiljaa
ja pohdin miltä
tuntuisi olla sylissäsi.
Miltä tuntuisi käpertyä
sinuun.
Sinä olet minulle
jotain, mihin sanat eivät
koskaan riitä.
Sina olet kuva,
sinä olet kaunis.
Unelma.
Luin taas erään tekstisi
ja käperryn miettimään
miltä sanasi tuntuisivatkaan
lipuessaan pitkin
alastonta pintaani.
Miten kauniiksi
maalaatkaan taivaan,
miten tyyniä ovatkaan
sanasi, kaikesta huolimatta.
Usein kuitenkin pohdin,
pelkäänkö vai
kaipaanko sinua enemmän.
Rakastan, kuitenkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
nämä "sinät" on vähän sellasia et ne tekee pesän mieleen ja sydämeen...
hienoja runoja
Ihana :)
Kaunis runo, tykkäsin :)
Jo runosi nimi kaappaa lukijan sisäänsä ja saa ahmimaan intohimoista tunnetta, joka runostasi valuu makean tahmeana, kuin hunaja purkista hänen päälleen, saaden mielikuvat elämään suljettujen silmien takana ja veren kohoamaan punahehkuisena poskille.
Unelmien toteutusten ajan lähestyminen ja halu niiden toteutumiseen on selvästi runosi punainen lanka.
Kaunis runosi kuvaa tuota tilannetta herkästi ja intohimoisesti.
Kiitos vierailusta jälleen.
Ennen toiseksiviimistä säettä tämä tuntuu aivan lapsen pieneltä unelmalta, sellaiselta kukkaisunelta.
Jotenkin vaikuttaa raskaalta, mutta siltikin, tämä on niin kevyt. Paljon sanottu, mitään unohtamatta.
Sydämestä kirjoitettu, kaipuuta pihdaten, rivien välissä nimittäin lukee että sitä löytyy vieläkin enemmän !
kaunista tekstiä. sanojen sovittamista yhteen pelkojen ja halujen kanssa. hienoa.
Tämä on ihana, ja sisältää niin paljon niitä tunteita ja ajatuksia, joita itselläkin tällä hetkellä on...
Kaunis.
Sivut