miksi ja miten?
Yhdellä
elämäni
kynnyksellä
taas pohdin,
pitäisikö lopettaa
kuun
ulvominen,
lailla suden villin
vesisateessa
seisominen,
lailla lapsen pienen
vapauden
tavoitteleminen,
lailla linnun taivaan
runojen
kirjoittaminen,
lailla teinin mielen
pitäisikö?
Kun en kuitenkaan
kiikkustuolissa
halua
herätä,
huomata,
elämän lipuneen
sormieni lomasta
elämättä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*ÄLÄ, älä missään nimessä lopeta vesi lätäköissä läpyttelyä ja kuun tai jonkun muun
ulvomista ajatelkoot toiset mitä haluavat he kuitenkin vain elämän luita kaluavat* kirjoita lisää luettavaa minulle***
mistä sitä sitten voisi kirjoittaa, jos ei olisi elänyt. enemmän lisää, pää edellä syvään päähän. arvet palavat paperille kirjaimiksi ja matka jatkuu, iso pyörä pyörii.
Jatkoa edellisen runosi aiheelle, syvällistä elämän pohdiskelua. Elä vaan lopeta, vaikka astuisitkin kynnyksen yli. Ja hei, tänään on täysikuu, jota voit ulvoa.
En minä ainakaan koskaan aio elää elämätöntä elämää. Hienosti oivallettu ajatus ja kauniisti rakennettu runo.
Ystäväiseni, vappuhauvavauvan äitiliini
- pitääkö edes vastata;) !!!
Älä lopeta, ulvo ja ulise - ota minutkin mukaan kalliollesi.
Varpasillaan vesilätössä yhdessä pompitaan,
linnun lailla ja silti siivettöminä eletään.
Pilvien alla henkistä vapautta tavoitellen...
Ja runoilua älä koskaan ikinä lopeta!!!
Kiikkustuolissakin vielä vihkoosi rustaa värisevin käsin sanoja rakkaudesta ja kaipuusta!
Sivut