Maan hiljalleen
sulaessa,
kevätauringon
paisteessa,
raskaina taakkoina lumi
putoilee peltikatoilta.
Annan auringon
paistaa minuunkin
sulatan sisintäni
tuskaani sieltä,
jospa sekin,
vain putoaisi pois.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskettavan kauniisti kerrot
Niin monelle juuri nyt ajankohtaista! Hienosti olet pukenut sanoiksi :)
oivallinen teksti ja tyylillä toteutettu. ehkä lopetus oli sellainen kohta mitä olisi voinut vielä hioa, mutta kokonaisuus toimii ja se on pääasia.
Kevät sulattaa aikanaan lumet ja varmasti myös sisimpäsi...herkkästi runoiltu!
Samat fiilarit tässä päässä. *odottaa sisimpänsä sulamista* Hieno ajatuksellinen teksti. Kevään tuottamaa tulosta varmaan.
Aika kiva vertaus. Sisin taitaa olla enemmän tiilikattotyyppiä, josta lumi sulaa pikkuhiljaa, eikä lähde jyminällä niin kuin peltikatolta.
otsiko toimii... hienoa oivallusta ja herkkää kerrontaa.
olisipa se joskus yhtä helppoa kuin lumen sulaaminen... hieno ja ajankohtainen runo. Tänään on katolta lunta reilusta alas tullutkin ;)
Tätä ja edellistä tekstiäsi vertailin. Tässä A niin kuin aurinko saa ne jalatkin liikkeelle ja ajatuksesi vapaalle. positiivista.
jokaisen on vain löydettävä ne omat aurinkonsa,mitkä sitä routaa sieltä rinnan alta sulattaa:)
Sivut