Sinä olet
minulle
hyytävän kylmää kiveä
paljaiden varpaiden alla,
kun epätoivoisesti
taas kerran
koitan hivuttautua lähemmäs.
Sinä olet
sielun mustaa,
sydämen valoa
varjoja ajatuksissa.
Minä pyydän
päästä.
Päästä minut
tästä
sillä sinun valosi
peittää minun varjoni
ja sinun pimeytesi
antaa minun loistaa.
Päästä
minut.
Vielä.
Lähemmäs.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Ihana niin sinua oleva runo. Tykkään. <3
Sivut