itsetutkiskelua

Luulen että joskus jokainen eksyy, siis niin.
Tiedät varmaan mitä tarkoitan.
Tässä on ajatusta, hienoa.

Huhuileppa itsesi ihmistenilmoille.
Kun tietää eksyneensä on jo kotitiellä.
Puhutteleva runo.

Kompassi käteen ja uusi suuntima.
Tuskaa se on tietysti opetella uusi vempain...

Aika vahva verbi tuo "tiedän".. Et siis ole ihan hukassa kun tiedät eksyneesi.. Sulle parempaa huomista toivottaen

Silti, eksymisestä huolimatta tutkiskelua pitää jatkaa. Jonain päivänä paikka mihin luuli eksyneensä voi tuntua kodilta. Kiitos tästä, allekirjoitan tunteen.

Vaarallinen pohdiskelu saattaa tulla tällaisesta runosta itsellekin! Ei tiedä oliko jo eksynyt, vai hukkuiko omiin sokkeloihinsa vasta uusille poluille jouduttuaan...Voi , minkä sait aikaan;D

Itsetutkiskelu aina silloin tällöin on ihan terveellistä ja suositeltavaakin. Ja kun huomaa eksyneensä pitää vain tietää/päättää haluaako palata samaa reittiä kiiruusti takaisin vaiko nauttia uusista maisemista...

Kaikki me eksymme...se on tarkoituskin..ei tässä pitkässä matkassa muuten mitään mieltä olisi...
mikäs sen ihanampaa on, kuin harharetkien jälkeen löytää kotiin...syvälle sieluunsa :)

Koskettava on runosi. Jokainen elävä ja tunteva ihminen taatusti eksyy joskus elonsa polulla...potee aikalisää sisimmässään. Sitä ei pidä säikähtää, siinä on KASVUN voima. Siitä syntyy eheämpi, vahvempi, uudistunut SINÄ! Voimia ja rohkeutta toivotan kera hellän halauksen :)