Minun sietäisi kiittää. Olen katsonut maiseman palavan. Tuuli työnsi edelläni kipinää ja liekkiä, tuhkaa, hiiltä. Mustahampaisia metsäraunioita. Iltauutisissa näytettiin punaisia varoitusmerkkejä ja neuvottiin isällisellä äänellä. Sanottiin, että olisi parempi olla hiljaa ja jäädä kotiin. Silti puhalsit viime vuosien kytemään ja pidit sitä yllä, unohdit lähtiessäsi, eikä kukaan lupaa sadetta. Ehkä se kohta on väsynyt ja tyhjä. Tuhkatasanko täynnä hahmoja, joita ei tunnista. Tuossa kasvoi puu. Tuossa toinen. Tuossa kukki meripihkakukka. Koura kerrallaan kerään sen kaiken, puristan, hion, kiillotan ja lähetän. Ruusunnuppupaperissa kiitoskortin kera.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
