Ennen unta aika on ohutta ja venyvää. Katson seinälle heijastuvia kuvia. Maailma on vaiti. Olen osaton. Näyttelijä näyttämön edessä, katsomon takana, eivätkä he silti näkisi minua vaikka kääntäisivätkin päänsä. Elämäni kirjoitettiin käsikirjoitukseksi jo ennen syntymääni. Tässä vaiheessa, ennen välisoittoa, käännyn ja aurinko nousee. Kävelet itään, minä länteen ja aurinko nousee, etkä tule sitä tietämään. Olet sumuun katoava selkä jossain toisessa tarinassa. Ihan kuin elokuvissa, he huokaavat. Kallistavat päätään. Sormet hipaisevat. On lämmin. En pyytänyt syntyä tarinaksi valkealle kankaalle. Kadehdin heitä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
