Se oli Moldí,
sen pirunorin poika,
joka kantoi 8 miestä, eikä väsynyt lainkaan.
Se hyppäsi yli suurimmankin muurin
ja veti raskaimmankin taakan.
Sen kaviot iskivät tulta,
ja korskusi tappuraa.
Sen harjasta syntyivät revontulet,
karvasta yösametti,
hännästä auringon ensimmäiset aamusäteet.
Karva oli pehmeää kuin silkki
ja se lensi vapaana kuin tuuli.
Se oli Moldí.
Selite:
Täm on omistettu kaikille islanninhevosille. Satuin näkemään kuvan niistä ja melkein viisi vuotta ratsastaneena ihailen niitä ja niiden sisukkuutta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minä olen ratsastanut ainoastaan Islannin hevosilla ja menettänyt sydämeni niille täysin. Jotkut niistä ovat oikein "pirunorin" poikia tai tyttöjä, kun ovat niin itsepäisiä, mutta silti aivan ihania.
aika hieno tunnelma runossasi, vaikken hevosista enempää enkä vähenkää pidäkään! ;) ensin tämän luulin olevan jotain vertauskuvallista, mutta sitten luin kuvauksen. Hyvä tämä silti on! Jotenkin kiehtovaa. Hyvin kerrottu.