Kriisinottovalmiuden aineellistuminen
teki oloni tukalaksi.
Varsinkin jos otetaan huomioon maanisdepressivisyyden jakautuminen tälle päivälle.
Siispä eksyin Aikamatkalle, jolta palatakseen tarvitsee miljardeja vuosia ja todennäköisyyslaskelmia tai kissan,
koska nykyhetkeä on vaikea löytää.
Ihana kotiinpaluu ei todellakaan toivottanut tervetulleeksi, tai edes terveeksi vaan pikemminkin toivoin olevain epäelossa tai edes jotain sinne päin.
Aavistelin pahinta: Ainoani kateissa?
Hikistä sukkaasi haistelin, miksi minun elämässäni ei ole HAPPYENDEJÄ?
Onneksi tai suruksi.
Selite:
Yli kymmenen vuotta sitten krapulassa väsätty. Eli ryyppyreissulta tulossa ja toinen menossa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
