Jäljet metsässä

Runoilija Grobbelaar

mies
Julkaistu:
27
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 4.9.2026 17:42

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)
2025 - Runorälläkkä V (+useita kirjoittajia)
2026 - Runorälläkkä VI (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@Runojalaitumelta

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Minulla on kovasti miettimistä yhden kimurantin puunkaadon kanssa
- oikeastaan meillä meni sukset ristiin kaksikymmentä vuotta sitten

Tuossa seljällään, kummallisena retkona se toljottaa
taivasta ja minä vähin äärin sitä yritän kiertää - PAKKO -
se on vakioreitilläni kuten se kivipaasi, jolle olen antanut nimeksi
Terskasin, se on semmoinen puoliksi valahtanut graniitti,
ujeltaa tuulessa, ja kerran oli tunnelissa syvällä, josta se reitilleni
tässä ristilukkien metsässä polskahti, sitä en vieläkään tiedä miten kivi osaa uida,
mutta en osaa minäkään suunnistaa

Metsässä on jälkiä, mutta kaupunki-ihminen ei osaa erottaa hirvenpaskaa jäniksenpapanoista,
jos osaisi, sitä voisi kutsua osaluontoloiseksi, ja jos sillä olisi puukko,
voisi sitä ihmistä pitää metsäpolku-uskottavana, joka jättää juurakkojen väliseen mutaan Timberlake-jäljet vaikka emme ole Minnesotassa vaan ihan Nuuksion Harakankierroksella

Otan seuraavan kerran kirveen mukaan ja pilkon se tuulenkaadon,
paistan makkarat ja suutelen sinua yön kiilussa ja liekkien loimussa
asvaisilla ja helvetin suolaisilla huulilla
- sitten liumme keskelle polkua ja jätämme siihen lantioidemme kalskeen
ja nukumme suoraa päätä taivasalla
ja katsomme silmäluomien läpi kuinka alastomat tähdet
jättävät taivaan metsään kiimaisia pyörähdyksiä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässäpä olikin tunnelmaa, en lukiessa tiennyt että itkeäkö vaiko nauraa :)
Kuitenkin heti mieleni bongasi joitain mielenkiintoisia asioita, kuten puunkaato ja tuulenkaato. Nämä sanat osuvat sydämeen. Samoin kuin mainitsemasi hämis. Laulu ristilukista ei ole maailman helpoin säestettävä. 
 

Käyttäjän kaikki runot