- oikeastaan meillä meni sukset ristiin kaksikymmentä vuotta sitten
Tuossa seljällään, kummallisena retkona se toljottaa
taivasta ja minä vähin äärin sitä yritän kiertää - PAKKO -
se on vakioreitilläni kuten se kivipaasi, jolle olen antanut nimeksi
Terskasin, se on semmoinen puoliksi valahtanut graniitti,
ujeltaa tuulessa, ja kerran oli tunnelissa syvällä, josta se reitilleni
tässä ristilukkien metsässä polskahti, sitä en vieläkään tiedä miten kivi osaa uida,
mutta en osaa minäkään suunnistaa
Metsässä on jälkiä, mutta kaupunki-ihminen ei osaa erottaa hirvenpaskaa jäniksenpapanoista,
jos osaisi, sitä voisi kutsua osaluontoloiseksi, ja jos sillä olisi puukko,
voisi sitä ihmistä pitää metsäpolku-uskottavana, joka jättää juurakkojen väliseen mutaan Timberlake-jäljet vaikka emme ole Minnesotassa vaan ihan Nuuksion Harakankierroksella
Otan seuraavan kerran kirveen mukaan ja pilkon se tuulenkaadon,
paistan makkarat ja suutelen sinua yön kiilussa ja liekkien loimussa
asvaisilla ja helvetin suolaisilla huulilla
- sitten liumme keskelle polkua ja jätämme siihen lantioidemme kalskeen
ja nukumme suoraa päätä taivasalla
ja katsomme silmäluomien läpi kuinka alastomat tähdet
jättävät taivaan metsään kiimaisia pyörähdyksiä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Kuitenkin heti mieleni bongasi joitain mielenkiintoisia asioita, kuten puunkaato ja tuulenkaato. Nämä sanat osuvat sydämeen. Samoin kuin mainitsemasi hämis. Laulu ristilukista ei ole maailman helpoin säestettävä.