Odotin sormiasi
niskaani silittämään
ja sitten ymmärsin
että kadotetun toivominen
sattuu eniten
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Odotin sormiasi
niskaani silittämään
ja sitten ymmärsin
että kadotetun toivominen
sattuu eniten
Kommentit
Niin se on. Suuri oivallus runossasi, olen vain pahoillani siitä hinnasta minkä olet joutunut siitä maksamaan. Tämä kipu on niin tuore, että se nostaa lukijankin karvat pystyyn.
Taitava, liki lakoninen teksti, jossa tyynen pinnan alta menetys puraisee perkeleen kipeästi.
Jotenkin tämä koskettaa niin syvälle, jotain minuun haudattua yhä vihlovaa kohtaa, että kyyneleet silmissä tätä luen uudelleen ja uudelleen.
Totta...siksi kannattaa opetella luopumaan. Elämänviisas miete.
auuuuuuh... otti kipeää..:/
eli koskettava runo..
Näin kai se menee, ja silti sitä ei pysty lopettamaan. Melkoisia masokisteja me olemme.
Ohitse kiitänyttä hetkeä sekä mahdollisuutta täynnä sanasi. Julmaa tunnetta, joka on niin monesti arkea. Kylmyyden kiitolaukkakisa selälläni jatkuu...huiks.
Tässä on kyllä syvällinen totuus.
Sivut