Haihtuva huurre

Pienen kuin pisteen
Neulankärjen kokoisen
Vesipisaran hengen
Vedon viimeisen

Ilmasta tulleen
Ja muuttaneen muotoaan
Laskeutui kerran
Lehden pintaan

Aamukasteen saaneen
Ties kuinka monennen
Tää kukka avaa
Portin kauneuden

Juoden ja maistellen
Hän yöstään toipuen
Vaihtuen olomuodon
Värien kirkkauden

Tarjoiltuna on
Aamiainen melkoinen
Kun imee itseensä valon
Ja huurteen haihtuvaisen