Pienen kuin pisteen
Neulankärjen kokoisen
Vesipisaran hengen
Vedon viimeisen
Ilmasta tulleen
Ja muuttaneen muotoaan
Laskeutui kerran
Lehden pintaan
Aamukasteen saaneen
Ties kuinka monennen
Tää kukka avaa
Portin kauneuden
Juoden ja maistellen
Hän yöstään toipuen
Vaihtuen olomuodon
Värien kirkkauden
Tarjoiltuna on
Aamiainen melkoinen
Kun imee itseensä valon
Ja huurteen haihtuvaisen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi