Minä olen Lotta

Minä olen Lotta

Kerrostalon seinät ovat rapatut. Kattoa koristavat punertavat kattotiilet ja harjan halkaisevat savupiiput – yksi oikeassa päädyssä, yksi vasemmassa.
Ne ovat vielä talven jäljiltä nokiset. Nuohoojaa ei ole kutsuttu, sillä taloyhtiö yrittää säästää kuluissa.

Talon kattohuoneistoista ulkonevat pienet parvekkeet. Talon laitimmaisimmalla parvekkeella on mies. Hän nojaa metalliseen kaiteeseen ja polttaa savuketta.

Mies siunailee kovaan ääneen naapuritalon nokisia piippuja.
Ääni kantautuu avonaisesta ikkunasta sisään. Ikkunan takana hänen vaimonsa pudistaa päätään, ja jatkaa sitten tiskausta.

Kerrosta alempana rouva Koivisto ei ole vielä luopunut haaveista esikoisestaan ja nainen taluttaa Herra koiviston makuuhuoneeseen.

Hetken kuluttua Koivistojen iäkäs naapuri jyskyttää seinää. Mies on kyllästynyt joka iltaiseen mellastukseen - se häiritsee radion kuuntelua.
Samassa vanhuksen rintaa vihlaisee. Kivut painavat hänet maahan.
Äkkiä ovelta kuuluu kilinää. Ovi aukenee. Sisään astuu vanha nainen sylissään pyykkikori.
Nainen huomaa lattialla makaavan puolisonsa ja pudottaa korinlattialle. Nainen tarttuu puhelimeen. Hän näppäilee numerot; 112.

Kerrostalon pihalla kiikkuu Lotta. Hänellä on punertava hiuspehko, pieni nenä ja päällä mekko jossa on paljon tylliä.

Lotta hymyilee, on hänen syntymäpäivänsä.
Lotta havahtuu sireenin äänen. Ambulanssi kurvaa kerrostalon oven eteen.
Autosta säntää ulos miehiä. Toinen kantaa paareja, toisella on kädessä nahkainen laukku. He kiiruhtavat sisälle.
Lotan suu loksahtaa auki, he menivät meidän taloon!
Hän nousee kiikusta ja varovasti kävelee kohti ulko-ovea.

Lotta pysähtyy ovensuulle. Käytävästä kuuluu kiivasta puhetta.
Joku itkee.
Samassa ambulanssi miehet laskeutuvat portaita alas. He kantavat vanhusta paareilla.
Lotan silmät suurenevat; ”Ukki!” Hän huudahtaa kun miehet kantavat ukin autolle.
Lotta ehtii ottaa vain muutaman juoksu askeleen, kunnes joku pysäyttää hänet.
”Voi Lotta pieni.”
Lotta kääntyy, takana seisoo mummo.
Mummo vaikuttaa surulliselta. Hänen silmänsä ovat punaiset ja kyyneleet valuvat pitkin poskia – mummo itkee.
Ambulanssi ajaa pois pihasta sireenit ulvoen.
Mummo laskee kätensä Lotan olkapäille.
Lotta parahtaa itkuun; ”Minne ukki meni!”
”Ukki palaa aivan kohta, älä huoli” Mummo lohduttaa, mutta Lotta tietää että kaikki ei ole hyvin.