Yön harso silmäni peittää
Annan virran viedä
En pelkää alhon syvyyttä,
sillä tiedän vahvuuteni
Pimeyteeni tutustun
Heikkouteeni kaadun,
jotta kultaa löytäisin
Olen kuin vapiseva lehti puussa tuulen riepottama
On talven vuoro tajuntani valloittaa
Rakastan valkeaa maisemaa
Se saa heikkouteni taipumaan
Olen epäonnistunut ihminen
Tuulen mukana lennän toiseen maahan
Siellä vain henkisellä työllä on merkitystä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit