Ennen tämä huone oli täynnä meitä. Sinua ja minua, lähes enemmän sinua.
Sukkalaatikon avatessa muisti sinun risaiset villasukkasi. Pyykkiä hakiessa tuoksu toi mieleen lakanasi ja sen, miten tiiviisti tahdoin käpertyä niihin vain sujahtaakseni pian kainaloosi. Avasin kirjekuoria, joista putosi lattialle sinun sanojasi, enkä saanut yöllä unta. Itkuni ei ollut enää sinunkin itkuasi.
Tänään sukkalaatikossa oli vain sukkia. Pyykki tuoksui rauhoittavalta. Kirjekuoresta paljastui toisen käsiala.
Jos minä itkenkin, niin se on minun itkuani onnesta.
Tässä huoneessa on tilaa vain minulle.
Selite:
minä olen yksinäinen ja rakastunut,
sillä toimiihan se niinkin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
