En saa oikein otetta mistään arkisesta,
mikään ei tunnu miltään.
ei ole paikkaa paeta, elämää.
ei ole mitään, ei syliäsi, ei halaustasi,
ei mitään.
vain ikävä ääntäsi, kosketuksestasi kaunis muisto,
kaipaus läheisyyteesi.
minä rakastan sinua aina.
Selite:
ystävyys, se pitää maailman tappiin asti ja kantaa. heikkoinakin hetkinä, kun muistaa toisen äänen ja lämpimät ihanat sanat ja hyvät neuvot. Kiitos <3 Ja pitää sitä välillä vokista, kun siltä tuntuu, anteeksi :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suru ja ikävä on niin suuri ettei mitään pysty tekemään
niin, kaipauksessa, ikävässä ei pysty keskittymään mihinkään, siitä hyvin kirjotat runossasi
Sivut