Voikukkia

Näen nousevan auringon
kultaaman maiseman.

Tunnen keväisen aamun raikkauden.

Vielä maa on roudassa,
pikku hiljaa sulaen.

Ei kauankaan mene,
kun ruoho viheriöi,
voikukat nuppunsa maasta
työntävät esiin.

Äidin liikuttuneeksi saa
lapsosen keräämä voikukkakimppu
ja syliin kömpivä pallero.

On kohta valkovuokkojen aika
Niitä lapsoset Äidillensä keräävät
silmät sädehtien.

Äidin sydäntä lämmittää harvinainen herkku,
kun murkkuikäinen halaa ja sanoo,
kyllä mä Äiti suo rakastan.
vaikka susta ei siltä aina tunnu.

Äidilleni kortin lähetän
lämpöisin ajatuksin ja onnea toivottaen.

Onnea Äitini ja tiedäthän, Sinua Rakastan,
Äitini pienoinen.