Joskus
muistan sen vieläkin
vaan enää en osaa
sanoa edes milloin
minulla oli niin
paljon sanottavaa
kirjoitettavaa
minulla oli paljon tähtiä taivaalla
tummia öitä ja hetkiä
sametin sinisiä tunnelmapalasia
sateisia päiviä,
nautin jokaisesta pisarasta
kuljin nauraen
nukahdin itkien
vielä tunsin niin paljon
sellaista syvää jotakin
muistan miten
oli paljon heitä, joille runoja kirjoittaa
jotka ansaitsivat minun sanani
nyt olen vain hiljaa
huojun jossakin laidalla
mitättömänä ja murentumaisillaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*halaus*
Tunnelma mikä runostasi välittyy, kulkee kylminä väreinä selkääni pitkin.
Runosi on kaunis!