Ihminen ihmiselle

Veistin savusta ihmisen,
kaiversin sen suojaksi onton kuoren,

mutta osasinko olla ihminen.

Näin nyörit marionettien,
ja väistin ansan paranoidisen,

osasin lukea välit rivien,
kannoin ylpeydellä kaiken,

mutta osasinko olla ihminen.

Ja kun tunsin viimein
maun pienten kivien,

kun näin kaiken menneen ylpeyden,
osasinko olla ihminen.

Ehkä tarvitsen Clarencen,
näkisinkö silloin kaiken,

näkisinkö vasta silloin
mitä on olla ihminen
toiselle ihmiselle.