Valkoharjaiset vesimassat huuhtovat
rantaan onnettoman, yksinäisen
Samaan aikaan syö yöperhonen
palan koivunlehteä ja käy levolle,
unohtaen mahdottoman huomisen
Rantahiekan uumeniin hautautuu
valkopeittoinen olento
Kaukana jossain, kuutamon luomassa
valokeilassa huhuilee viisas ja nappaa
kynsiinsä iltaruokansa
Valkean silmät sulkeutuu, kun hiljainen
nousuvesi hautaa sen alleen
Cycnus nousee aaltojen keskeltä siivilleen
ja vuodattaa kyyneleen menetetyn
kumppanin vuoksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan mahtava runo, varsinkin joutsenia rakastavan ihmisen silmin. Uljas ja kaunis eläin kuvattuna upeasti, vaikkakin surullisesti. Rakastuin.