MillaK

Kaksi vanhaa kulkuria lumihangessa makaavi.
Toisen katse myrskyisä, tuo meille jotain lupaavi.

Koukkusormiaan naksuttelee, reisiänsä suoristelee.
Tutkiskelee mietteitänsä, tietämättään virheitänsä.

Toinen kulkuri katse tyhjänä maassa makaa.
Kai se on tullut aika jatkaa matkaa tuonne
Iäisyyteen, tuumailee hän mietteissänsä.

On hän kauan täällä ollut, nähnyt sotia monia.
Kuka hänestä huolehtisi, ruokia laittelisi, kuka
laittaisi vuoteen kuntoon, pesulle kehottelisi.

Ei ole heistä kummallakaan ketään läheistä jäljellä.
Sota vei vaimot, sota vei lapset, pullo vain on jäljellä