Aina joskus huomaan kuinka riivaajani nostaa rumaa päätään
ja nauraa minulle, kun kehoani taas lattialta nostan.
Ruumiini täynnä merkkejä on, joita riivaajani minulle ylenpalttisesti jakaa.
Jos minulla mahti olisi repiä riivaajani ruumiistani, en sitä silti tekisi, sillä olen mitä minä olen.
Paljon olen saanut riivaajani ansiosta, mutta samalla menettänyt paljon, silti
en vaihtaisi yhtäkään päivää riivaajani kanssa pois.
Ajatukseni ja tekoni eivät samat olisi ilman riivaajaani.
En halua olla samanlainen kuin liian monet riivaamattomat ovat, vaan haluan auttaa rakentamaan siltoja riivattujen ja riivaajista vapaiden välisen kuilun yli, jotta me ymmärtää voimme kuinka erheellisesti toisiamme arvioimme.
Haluan että tekoni ja esimerkkini muille kertovat millainen olen Ihmisenä, enkä ulkokuoreni erheellisyys.
En ole täydellinen Ihminen sillä onko sitä todella kukaan?
Onko meistä kukaan todella vapaa riivajista?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Persoonallista ja jotenkin seesteisen oloistakin pohdintaa tässä tekstissäsi. Tässä ollaan ymmärretty ihmisyyden olemus vajavaisuuksineen. Kukaan meistä ei ole luokiteltavissa "täydelliseksi" ja on harhaa kuvitella sellaista ihmistä olevankaan olemassa. Pidin tästä tekstistäsi jossa tavallaan kätellään tuota omaa "riivaajaa" Hyvä:)