Teemakko

Jäljiteltävää hirveää sammakon suukuolaa
valuvaa puhetta suustani sammaltaa
maistan myötätunnon ajatushöyryissäni
valuvaa totuutta pitkin rintalihaksia virinneitä
puolustava harmi
kun ottaa kiinni minusta mieli
jäädytän kuolan keholleni iloisin mielin

pakkasmaassa minut hyväksytään soturiksi
sammakot suustani
rinnalle jäävät
ja pakkastatuointi virheeni anteeksi antaa

kun niitä olen jo sielussani jäädyttänyt vuoden vierimät

Ei syyllisyys kuole eikä elä
mutta kehoon ja mieleen
merkkinsä jättivät

orvon miehen
On pakko vihdoin aikuistua
jos elossa mielii selvitä
tässä tapparan tahdittamassa
kovassa palaneessa jäässä