![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-876-1751003420.jpg?itok=k8cTp6aw "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva")
Viha,
niin siinä se taas
velloi,
raivosi
ja ulvoi
vasten kasvoiltani aukeavaa
lämmintä sydäntä.
Kiehui
kähisten
ja sähisten.
Ei,
ei todellakaan
veli aurinkoisena,
vastaanottavaisena,
syli aukinaisena
vaan myrskyisenä,
hyytävän kylmänä,
hengityksenkin jäätävänä,
ihon polttavana
ja pirullisesti kutsuen
vääntäen naaman irveen
iskuun heilauttaen kirveen.
Näin
sen tulevan.
Ei,
pelkoa en tuntenut
enkä edes
kättä nostanut.
Hymyilin vain
lämmintä sydämellistä hymyä
ja odotin.
Millä voimalla
se iskeytyi,
upposi varsineen
suoraan maaliin
pehmeään ja lämpimään
eikä edes
polveni notkahtaneet
ja epäuskoinen katse
levisi vihan kasvoille
ja sen ote
kirposi varresta.
Eikä hetkeäkään
liian aikaisin.
Lämpöni
poltti varren,
sulatti terän
ja päätti erän.
Juuri silloin
palaavien
joutsenten siipien alla
aurinko nousi
valaisten
hennoilla oksilla pientareella
pienten,
pörröisten
ja valkoisten
kissojen leikkiä
sekä herätti
västäräkistä tirskahduksen
ja pyrstön keikautuksen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viha ja rakkaus mkomat ihmismielessä tapella nujuavat.
hieno taisteluruno vihan vallasta pois. kiitos.
Särmikästä...toukokuulle saakka seuraa kevään etenemistä.
Hyvä kokonaisuus, kuvaus tunteista, näkemästä ja kokemasta.
...siis runon loppu kuin lastensatu, joka päättyy onnellisesti. :)
Tuo runon alku on hurjan pelottava. Runo loppuu kuitenkin kuin lastensatu - onnellisesti. Taitavia sanavalintoja.
Ihminen on joskus aika vahva,
tunteiden myrskyn kourissa.
Kuvaat upeasti sitä taistelua,
jota käydään mielen syvyyksissä
ja se näkyy kehossa ja katseissa.
Huh, ihailen taitoasi Runoilija ;)
Äärimmäisen vahva ja jollakin rujolla tavalla kaunis.
vihan voittamista
loistavaa
Jo otsikko saa hymyilemään runon alun vastaparina. Mutta totta totisesti, vihan selätys näin voimallisena ja järkkymättömän tietoisena omasta oikeudestaan, saa uskomaan hyvyyteen. Viimeisen säkeen rakkauden merkit ovat kerrassaan taikamaasta :)
Ootpa paljon saanu yhteen runoon mahdutettua. Tosi hieno! Kokonainen tarina ja monta tunnetta.
Mies on rehevä kertoja, ei liiku silmät ummessa kaiken näkee ja kirjaa!
Vahvaa tunnekiepuntaa
Tuot asenteet hyvin kehiin
jos tahtoo hyvyyttä
on itsensä kanssa taisteltava
hieno
puhutteleleva
Väkevän kaunista, vihan ja rakkauden taistoa - rakkaus voittaa viime kädessä aina..
Vihan vastaanottaminen on taitolaji, ja tässä runominä on todella taitava. Lopun satumainen runollisuus kruunaa taiston.
Omaperäinen, kaunis runo.
Hieno runo, vahva ja kauniskin.
Sivut