Mä olen pettynyt itseeni,
pettynyt tekoihini,
sanoihini,
ajatuksiini.
Olen jälleen kerran tuhonnut haaveesi,
särkenyt saavutuksesi.
Miksen koskaan voi olla kunnollinen?
Miksen koskaan voi olla tuottamatta pettymystä?
Mä olen pahoillani.
Annathan anteeksi?
Korjaan tekoni...
parannan haavasi
ja satutan taas uudestaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ultramariini | Öinen sonetti | 23.1.2013 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Keväistä vapautta | 14.3.2012 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Ahdistuneisuushäiriö | 21.7.2011 | 3 | Runo |
| Ultramariini | Varjo auringon edessä | 17.7.2011 | 2 | Runo |
| Ultramariini | Anna anteeksi | 22.12.2010 | 1 | Runo |
| Ultramariini | Ei enää lisää menetettävää | 11.3.2010 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Hyvän ja pahan hedelmätarha | 4.11.2009 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Viimeinen kesä | 4.11.2009 | 1 | Runo |
| Ultramariini | Syysmasennusta | 2.11.2009 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Kultaseni, ethän pelkää | 1.11.2009 | 3 | Runo |
Kommentit
haikea kertomus, särkyvää tekstiä ja pohdintaa itsestä ja hänestä.
Ihastuin tähän epätoivoon, joka esitettiin traagisesti, mutta silti viisain sanoin :)