suutele pois

Olen kuunnellut. Monta monta kertaa. Muitakin laulujasi. Ja niinkuin jo tiedätkin, pidän niistä aivan valtavan paljon. :)

Tämä on todella ihanaa tekstiä :)

Todellakin kaunis runo! :) Mun mieleen ainakin! :)

Hämmästyin suuresti kun huomasin, etten ole kommentoinut tätä upeaa tekstiä jo aikaisemmin. (tai sitten en vain saanut omaa nimimerkkiäni silmiini, lukuisten kommenttien joukosta... tähän en kyllä usko) Mutta asiaan:
Tämä laulu, koskettaa. Minä itken.
Tuntuu, että sä oot taas lukenut kokonaisen vuoriston verran ajatuksia mun pään sisältä, kaikki mun ajatukset.
Ja lopuksi vielä,
kursivoitu teksti toimii loistavasti.
Sä kosketit taas, ja tällä kertaa todellakin mielettömän syvältä.
*kyynelin*
Vaikka ei se olekaan niin, tiedän.
Silti olen sanaton.
"En ehkä olekaan
niin onnellinen kuin luulet"
kaksi ekaa säkeistöä kiteytyy loistavasti tuohon lauseeseen.
Miksei naamioita voi heittää roskiin?

*WAUDE WAU*

*syvä, kunniottava huokaus*

Olet saanut runoon ehkä sen ihmisen syvimmän häpeän ja kertonut siitä kauniilla tavalla. Liian usein piiloudumme jonkin muun taakse, jotta saisimme hyväksyntää.

Pidin erityisestien kohdasta:
ehkä vastaakaan
jos ei ole mitään sanottavaa.
Se herättää huomaamaan miten usein puhumme ilman sanottavaa...

osui suoraan itseen. pidin.

en yleensä pidä paljoa mä ja sä -runoista/teksteistä, mutta tämä on sanalla sanoen UPEA.

Olen varmasti tätä ennenkin, useastikin arvostellut ja kommentoinut...mutta kehun edelleen, tämä teksti kulkee pitkin selkäpiitaa, värisyttää ja saa mahan vellomaan..ajatus on tässä runossa vielä hetken lukemisen jälkeen(tai kuuntelemisen) .
Kiitos sinulle tästä, näistä sanoista ja laulusta.

Koskettavaa, herkkää, ja kuitenkin niin sanattoman hiljaista rauhaa.

Mieletön!!!

Nyt ei kyl oikeen löydy sopivia sanoja mun fiiliksiä kuvaamaan tän runon jälkeen, tää pisti niin syvälle.. Yritän kuitenkin jotain tästä sanoa.
Tää runo on niin salaperäinen. Ja kaikkihan tykkää salaperäsistä ihmisistä - sellasista, jotka ei aina käyttäydy tietyn kaavan mukaan. Ihmisistä, jotka osaavat sekä yllättää että joskus myös satuttaa. Ihmisistä, joissa on syvyyttä. Sellanen kuva mulle tän runon kautta sustakin muodostui. Tää runo oli.. just Sitä Kaikkea. Aivan täydellinen siis. Kiehtova. Taidolla kirjoitettu.

katsos vaan olinkin jo arvostellut tämän;) ihmekös kuulosti niin tutulta;)

tämä on mahtava!!!

Todella osuvaa tekstiä. Ja mielestäni surullisen kauniisti kirjoitettua. Suosikkeihin menee. (:

Kiitos sinulle arvostelustasi (:

kaunista aisteja hivelevää tekstiä ..huokaa:)

tämä sanoo jo paljon.. Sinulla on todella kaunis ja ihanan herkkä tyyli kirjoittaa. Pidän paljon!

tämä on aivan mahtava!!
ja kiitos arvostelustasi;)

Laulultahan tämä todellakin vaikuttaa, toivottavasti sellaiseksi vielä kasvaa. Hyvää on luvassa sävelten rinnalle.
Tämä saa väreet kulkemaan selässä, kädet hikoilemaan ja olon rauhattomaksi. Kosketat todella voimakkaasti. Tunne välittyy jokaisesta sanasta.

Toivottavasti hän tietää kaiken tuon,mitä mekin sinusta tiedämme.Todella hienoja tekstejä sinulla:)

voi miten ihuna runo!!aivan mielettömän kaunis ja herkkä..ja koskettava...voisin tätä lukuisilla sanoilla kuvailla..pidin todellakin,kyllä.Hätkähdytit taas jälleen<3kiitos arvostelustasi!

Koko runo on kuin syvä huokaus. Käy raskaaksi jos toinen ei ymmärrä mitä päässä ja sydämessä liikkuu.

kaunis runo todellakin, eihän sitä kokonan toista tiedäkkään ei aluksi ei ehkä milloinkaan, runossasi koskettavat sanat

Vai ei mitään sanottavaa..? *pyörittelee päätään* Sanoitpa sitten minun tuntemuksiani heti suuren listan. Kaksi viimeistä säkeistöä ovat todella koskettavia, haikeita pyyntöjä ja niin rehellisiä.
Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin, on joku viisas sanonut ja sitä paistetta odottelen mielelläni. Sovitaan et jos poikkee tänne, niin laitan sen seuraavaksi sulle. :)

"en ehkä olekaan niin onnellinen kuin luulet"
Jäi kaikumaan mieleen toi säe, niin hienosti sanottu. Koko runo/laulu on aivan mielettömän hieno, surullinen mut silti toivoa on ripaus jäljellä.

Kiitos..
Tää oli aivan ihana..!

Kiitos..
Tää oli aivan ihana..!

Olen käynyt tämän lukemassa varmaan neljästi, mutta en ole kommentoinut, koska olen aina muistellut jo edellisellä kerralla niin tehneeni. Varhaisdementia rulettaa! Tämän kuulisi mielellään sävellettynä, koska on niin selkeästi sanoitus, ei niinkään runo. Luettunakin toki nautittavaa, ja henkatin paljon omakohtaisesti tuttua asennetta tässä tekstissä.

Tuli mieleen omat ajatukset keskustelusta eräästä, ketään ei kai pohjimmiltaan koskaan tunne. kaikilla on omat juttunsa.
"mutta mä tiedän
miten sua rakastan"
hmm, tiedäthän...

Niin haikean kaunista ja sointuvaa. Tää näyttäis hyvältä musavideona ;)

Hieno ...lauluksi tän vois hyvin kuvitella :)

Kuuntelin tämän sivuiltasi, ensin luettuani sen täältä. Ja kuuntelin itseäni. Siltä se tuntui, että minun sisimpäni siinä laulaa, koskaan uskaltamatta kohdistaa niitä sille henkilölle jolle haluaisin. En osaa ylistää sen kummemmin, sanon vaan: Pidän tavattomasti...

käsittämätöntä!! kertosäe on aivan mielettömän puhutteleva ja vahva! ihan raatelee väkisinkin tunteet esiin tämä sanailusi.todella kolahtavaa tekstiä, kiitos jälleen kerran.. =)

*yrittää keksiä jotain erikoista sanottavaa* miten kuvaisin tämän erikoista kauneutta? En osaa kuvailla tunteitani sen jälkeen kun luin tämän. Jotenkin raskas tunnelma mutta silti niin keveä, kuin olisi sateen jälkeistä raikkautta ja rakkautta ilmassa. vaikea kuvata, mutta tää oli yli hieno!:)

Taas olet pystynyt koskettamaan sisältäni sanoillasi,kuten aina muulloinkin...
Kursiivi erityisesti sattui arkaan kohtaan kaipuutani...
Tähän haluan jättää sinulle terveiseni ja kiitokseni hyvästä ja koskettavasta kerronnastasi...

tämä on... en sano upea, koska se olisi liian tavanomaista. tämä on koskettava ja kaipaava, aivan spesiaali runo.
jotenkin minä tykkään niin paljon kaipauksesta, runoissa se on kaunista. ja sinä osaat kirjoittaa siitä. kiitos paljon kauniista sanoistasi.