Olen monta kertaa kaatunut
Kompastunut tien kivikasoihin
niin pieniin
kuin suuriinkin
Uudestaan kätesi silti ojennat
Sinussa on turvani
Uskallan nousta jaloilleni vieressäsi
Lupaat ottaa kiinni
ja minä uskon
En ennen osannut luottaa
Maailmassa oli kaksi väriä
Sinä toit mukanasi sateenkaaren
hyväksyt minut
kuten olen
Et säikähdä tien jättämiä jälkiä
Muut juoksevat kauas
Et ole kuten he ovat
Siksi varmaan toivonkin nyt
ikuisesti luonasi viipyvän
Et jätä yksin poluille makaamaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
