Hiutale hiutaleelta lumen määrä lisääntyy
Seison paikoilleni jähmettyneenä
Uusi kaupunki, uudet ihmiset, uusi alku, uusi elämä
Mutta, mutta...
minä olen edelleen minä.
Toivoin uusien ympyröiden uudistavan minutkin
Ajatukseni ovat kuitenkin samat
enkä saa niitä katoamaan pois
Toivon, että voisin vaikuttaa ajatuksiin
Muidenkin kuin vain omiini
Huominenkin on vain tavallinen päivä
Se ei tuo mukanaan maailmaa mullistavaa ihmettä
Uskoin parempaan huomiseen liian kauan
Ei se ole tähänkään mennessä
antanut ihmettä,
jonka eteen luopuisin kaikesta muusta
Onni, Rauha ja Rakkaus
eivät minulle läsnäoloaan suo
Selite:
Angstista ja surullista. Niitä on vain helpompi kirjoittaa. Piti rulla toisenlainen, mutta eräs ihminen pääsi vaikuttamaan minuun.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttu tunne. :3 Nätti runo. ^___^
Tuttu tunne. :3 Nätti runo. ^___^