Verhot sumentavat maiseman ikkunassa
Haaveilen taas uudestaan
Olen kuin pieni lapsi
joka ei ole nähnyt
Kuvasi piirtyy kerta toisensa jälkeen
en pysty karistamaan mielestäni
Äänesi soi toistuvasti
Lisään kipua sisääni vähitellen
Kysyn itseltäni miksi
ja kuulen vieraalla äänellä vastauksen
sinun äänelläsi: Rakastan
Minä kuulun sinulle nyt
Kauempana ihailen mitään sanomatta
sanoin ja yksin olen
En kerro uudelleen
Ikuisesti olen
Muttet tule sitä tietämään
Ja niin sen kuuluukin olla, helpompaa
…paitsi minulle…
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
