Tässä on kaikki, mitä mä sulle enää tahdon sanoa

Mä kadun sitä päivää, kun mä suostuin tapaamaan sut,
vihaan sitä hetkeä, kun sä veit multa jalat alta.
Jokaista sun kosketustasi, jokaista suudelmaa.
Sitä yötä, kun mä annoin itseni sulle.
Jokaista kertaa, kun sä koskit johonkin toiseen.
Mä halveksin itseäni jokaisesta niistä hetkestä, kun mä annoin
anteeksi, etkä sä edes pyytänyt sitä.
Mä inhoan jokaista asiaa, mitä koskaan tein sun vuoksesi,
mua oksettaa jokainen sun selitys siitä, missä vietit viime yösi.
Ja jokainen sun valhe.. ja seuraava valhe. Ja seuraava.
Mä annoin sulle kaiken, annoin itseni rakastua ihmiseen, joka
ottaa kaiken, antamatta mitään takaisin.
Sä veit multa tasapainon, teit rumaa kaikesta, mitä tahdoin.
Jokainen sun valheesi nakersi maata mun jalkojeni alla,
jokainen pettäminen söi mua sisältä.
Sä et koskaan lyönyt, mutta sun tekosi oli kuin olisit.
Sä sait mut ajattelemaan ettei ole muuta kuin sut, ettei mulle
jää mitään ilman sua.
Silti monesti käänsit mulle selän, pyysit jopa lähtemään.
Ja jokainen kerta, kun mä aloin itse hengittää, ilman sua..
Sä painoit mun pääni pinnan alle, sait mut hukkumaan.
Veit mut pohjalle ja jätit sinne yksin.
Rakastitko sä mua koskaan..