ohh - kevät!

lankalauantai
pitänee alkaa kutoa neuloa ja ommella
sitoa yhteen aikaa kudelmaksi
jota elämäksi kutsutaan

ja kevät huutaa tuloaan
taikaa täydenkuun 
                 kun se keltaisena möllykkänä
taistelee paikastaan
kunnes aina varhemmin nouseva aurinko
häivyttää sen kirkkaalla valollaan

on tunne että honkien kaarnoilla
on erityinen kuparinsävynsä
tänä keväänä, tänä erityisenä keväänä
jolloin purot virtaavat solisevammin
krookukset kukkivat kirkkaammin
sinivuokoista ei ole pulaa
ja sodan jyly kuuluu yhä heikommin

kevään kuuluu soida, kirkkaasti, taukoamatta
helistä korvissa kuin taivainen melodia
kevään kuuluu luoda toivo pettyneille ja petetyille
säälijöille ja säälityille
herättää rakkaus, voimistaa sitä
vahvistaa epäuskoisia, taivuttaa jyrkkiä ja kankeita

avata silmiä ja korvia
tajunnanvirran flowssa
minä elän, sinä elät, hän elää

ja poimia korkeaveisuusta se kaikkein tärkein säe
yhdistyä jumalaiseen voimaan
ja virittää tympeä talven jäykistämä sielu

uuteen lauluun, siihen jonka kertosäkeet
eivät ikinä kulu eivätkä vanhene
kuulla sen kutsu lämpöön ja rakkauteen
jolla vaalia tuoretta ja nopeaa kasvua

             karistaa silmistä tomu, sielusta karsta
             avata henkinen palttoo, heittää se sydämen juureen
             ja todeta, olen valmis

tule kevät, kaikkinesi