täyden kuun sini

täyden kuun siniväre
kimmeltää oksistoissa
täyden kuun mystisyys
avaa kirjasen haavekuvista
vie sillalle kaukaisuuden
vie joelle rakkauden
vie merelle äärettömyyden

kuin uuteen maailmaan
jonka sinne kulkija itse on luodakseen
maailmaan
jossa ihminen ei toista lyö
ei toisen leipää syö
ei sanoissa ei teoissa
ei edes pienissä aatoksissa
tee pahan tekoja
ei vääriä valoja sanele

vaan ojentaa käden maailman lapsille
ja hymyilee -
olemme samoja kirvoja
jumalaisissa ruusuissa ja begonioissa
olemme tähtösiä taivaan kannen alla
olemme juuret 
olemme oksat
olemme latva
korkeimmassa puussa

olemme kaikki yhtä
yhtä elämän henkeä
sen viitoittamaa
tietä kuljemme
vai kuljettaako kohtalo
ja  mistä tuo, minne vie
se kellään ei tiedossa lie

täyden kuun siniväre
kimmeltää oksistoissa
ja lopulta
vie sillalle kaukaisuuden
vie joelle rakkauden
vie merelle äärettömyyden

jossa sulamme osaksi suurempaa
ja paljon, paljon kauniimpaa