kukkia jo nyt vähän ikävä

kerta toisensa jälkeen
kukkavanat nousevat
riveinä, kuin sotilaat

koristamaan pihoja ja pientareita
sinisinä ja keltaisina, rohkeimmat punaisina
oranssit kuin uhmaten, vastavärinä lehtivihreällen

hetken hehkuvat kukintonsa herkät 
ja kun
      pohjantuuli heijaa puita uneen
kuihtuvat kukat, taittuvat varret

syksy pakottaa luopumaan
heittämään värit sateenkaareksi mielen pohjalle
ammennettavaksi talven varalle

kunnes kevät, tuo innoittaja
antaa taas virikkeet, kukkijalle ja katsojalle