kohtaaminen 3

taas tuo
Ukko
kalliolla!

viisas ilme uurteilla
harteilla raskas viitta
reunuksin jääpalasin kimmeltävin
katsoo ilmansuunnat kääntyen
syvään äännähtää kuin huokaisten 

on minua rakastettu, loukattu, petetty,
vihattu, valheissa pesty
ylistetty, kaivattu, väliin unohdettu ja taas muistettu

jostain tulin, kokemuksilla vahvaksi kasvoin
aloin ymmärtää elämää ja kuolemaa
sotaa ja rauhaa, viisautta sekä hulluuttakin

kasvoivat saappaat joka kokemisen myötä

ilman oman elämäni happosateita ja piiskoja
en olisi tässä näin kuin näet
olisin vain yksi seassa muitten
jonossa kassan, vieressä konserttivieraiden

elämä kasvatti ja totuutta takoi
opetti, höyläsi ja väliin paikkasi

näin minusta tuli minä joka jykevästi
sanainsa takana seisoo, huru-ukko toisille
sinulle ja joillekin muille, kalpea esimerkki

selviytyjästä joka syntyi eli ja vihdoin kait joskus
- kuolee mutta joka ei sitä valmiiksi etukäteen sure
vaan ilolla vastaanottaa uuden vaiheen, totaaliuuden

niin kääntyi Ukko tuo selin minuun
heitti viittansa yli toisen olkansa
astahti raskain saappain eteenpäin
minne - en tiedä
jälkeensä jäi vain viitan helmasta
sulaneitten jäitten jättämä vesivana