mörö ja kölli

oli menninkäisellä tulossa juhlat
kotikuusen kannon alla
ja aivan kuin sattumalta
kulki ohi kettu
tuo viekas luikku
halusi juhlaan mukaan
vaikkei ollut kutsuttuna
huhun toki oli kuullut
tulevasta hauskasta iltajuhlasta

menninkäinen tuvas hääri
matotkin nippuun kääri
niitä ovelta ulos röpsötteli
ketun huomas kauempana
hei sinä ovela metsän veli
mikä meno, mikä meininki?
kölliksi saanen sinut nimetä
etkä saa nyt totuudesta livetä
kun valmistaudun juhlaan omaan
haluatko ehkä tulla mukaan?

köllikettu viiksiänsä oikoi
nohhh ihan tässä muuten vaan 
satuin ohi kulkemaan
mutta mikäs siinä 
saatanpa tullakin
hmm hmm
ei kait tässä mitään
ohjelmaa parempaa
ole tarjolla kuitenkaan
hmm hmm hmm

menninkäinen oikaisi aurinkolasejaan
oli silmät hällä valonarat päivällä tosiaan
sanoi 'käy taloksi kuomasein'
nostamme meille yhteisen lasillisen
sievästi kettukin kuplivan nautti
ja tuo menninkäinen, möröksi kutsuttu
avasi tarkoitusta juhlien

olen kutsunut metsän väkeä
kanssani yötä viettämään
päivällä näet ei edes uskota minun elävänkään
myyttinä pitävät ihmislapset
vaan eläimet uskovat 
myös minun elämäni tarkoituksen
kun ihminen nukkuu 
silloin tarkkailen minä
istuin ovella kannonkolon
pitkävartista piippua poltellen
mietin suuria ajatuksia
ja yritän ymmärtää niitä noiden
kiireisten ihmislasten

köllikettu nyökkäili innoissaan
ottaen asian ihan tosissaan
myös ymmärryksen ihmisten kyseenalaistaen
kertoi mörölle
minutkin sitiketuksi pakotetaan
jätteitä syön ja kiristän vyön
en rauhaa saa enää missään 
vain ihminen saa mellastaa
ja olla täpinöissään

äläs mitä sanoi mörö
minunhan ei kuuluisi olla olemasskaan
ja niin he nauroivat yhdessä niin
että joutuivat vatsojaan pitelemään
on se yksinkertainen tuo ihminen
ymmärtääköhän se edes itseään

kun naurulta taas henki kulki
kysyi kölli miten voin sinua mörö nyt auttaa
kinkereittesi järjestelyissä
ja nyt jo parhaat kaverukset mörö ja kölli
panivat töpinäksi!
lensivät pöydälle astiat somat
paistinvadit kilisi ja kolisi
kuin ihmisellä joulun aika olisi

sattuikin ihminen ohi kulkemaan
ketun hännänpään kolosta huomaamaan
voi ihmettä tuota miten merkillinen
on elämä metsän eläimen
ei edes kokonaan tuo kettukaan
näytä koloonsa mahtuvan
mutta naurua aivan taatusti kuulin
taitavat aistini nyt harhoja luoda
pitääpä vahva lääkekuuri kotiin tuoda

jos olisi ihminen sinä yönä herännyt
olisi se tienoilta kuorolaulua kuullut
aistiharhoiksi kuulemaansakin luullut
kiitoksen sanat värssyistä kuului
on ystävyys parasta mitä on
kiitos sinulle mörö 
kuin myös sinulle kölli
mörö ja kölli, mörö ja kölli
yhdessä olette ihan oikea mörökölli
mörökölli mörökölli mörökölli