rakkausruno

sielu auki, sydän samoin
kahdella kulkijalla
jotka ehkä tapasivat sattumalta

rakkauden temppelissä olivat ovet mosaiikkia
sinisen sävyt kuin taivaalla, kuin valtameressä
suuri sali, osin katoton
kohtauspaikkana heille oli kuitenkin aukoton
pylväissä kiersivät tuuheat ruusuköynnökset
tuoksu huumasi ja sekoittui aromiin laventelin

            sielujen tanssissa liike hienovireinen
            ennaltaohjattu näytelmä, täsmäliikkeinen
            jumalten ohjaus kuin toisissa sfääreissä syntynyt

kaksi sydäntä yhdeksi suli
            kaksi sielua toisensa kohtasi, kuin yössä laivat 
            milloinkaan, eivät milloinkaan enää
            lähtösatamiinsa palanneet

sammuivat lyhdyt pylvässalissa
            kun tuuli tuiversi lunta sisään katosta ja ikkunoista
            valon liekit seinillä vaimenivat
            ruusut kuihtuivat, laventelit tomuksi muuntuivat
            jäi lattialaatoille vain muistot yksistä askeleista
            näkymättömien jälkien painaumista

oli jumalten alttari liian kaukana heille
kahdelle sielulle herkälle, kauas eksyneille
             toisilleen vain hetkeksi turvaa antoivat
             lämmön, liekin tulenpunervan

ja jossain kaukana, kaukana, synkeän yön syysmyrskyssä 
             lähettivät hätäraketit, kaksi uppoavaa laivaa