aamutuimaista pohdintaa

jos jotain nuoruudesta kaipaisin
olisi se into, palo ja hehku
intensiteetti millä uskoa elämään valoi
kun mieli kaiken uuden kokemiseen paloi

eikä kukaan meistä uskonut sodan toistuvan
vanhemmilla vielä mörököllinä mielissä
aihe joka oli tabu, liian herkkä, liian raju
hiljaiseksi vaiettu surullinen tatuointi mieleen
--
kun nyt katsoo maailmaa
on kait se suistunut radaltaan
sota siellä-sota täällä
mielivalta kukkii, järjettömyydet sen myötä
some heittää kaiken silmien eteen
kurjuudet ja kasvoleikkaukset

into, palo ja hehku
ovat muuntuneet yritykseksi elämää ymmärtää
kaikkea mitä se sisällään yllläpitää
ja mikä on lopulta todella tärkeää
mikä oikeaa ja mikä tekopyhää

kun turhan antaa pyyhkiytyä
ytimensä kuin lampaankareen putsautua
jäljelle jää se mikä tarkoitus on ollut
puhdas ihminen, jos niin on 
lainkaan ollut tarkoitus ollakseen